Hieman itsestäni ja koirataustastani
Historiani mustaterriereiden parissa ei kanna vuosikymmenien taakse, koiria minulla on ollut melkein koko ikäni. Kotoani löytyy tällä hetkellä kolme mustaterrieriä (kaksi urosta ja narttu). Voit tutustua koiriini paremmin ylävalikon kautta. Kaikki koirani ovat ulkomailta Suomeen tuotuja, pyrkimyksenä saada Suomeen uutta jalostusmateriaalia. Valitettavasti kaikki koirat eivät terveytensä puolesta tavoittaneet tätä maalia ja osa on vielä kuvaamatta. Koirat ovat minulle perheenjäseniä ja vaikka ne eivät olisi jalostukseen sopivia, ne ovat paikkansa laumassani ansainneet.
Kuva tulossa!
Lyhyesti koirahistoriastani: Ensimmäinen koira tuli perheeseeni vuonna 1996 ja tämän jälkeen minulla on ollut yksi tai useampi koira kotona jatkuvasti. Askel, jonka siirsi minut koiranomistajasta koiraharrastajaksi tuli vuonna 2007, jolloin minulle tuli ensimmäinen oma koirani Impi, petit basset griffon vendeen-rotuinen narttu, jonka kouluttamisesta innostuin kovasti.
Ensialkuun puuhastelimme omaksi iloksi talomme takapihalla ja parin vuoden päästä löysin itseni samaisen koiran kanssa agilitykilpailuista. Koira edusti lajissa harvoin nähtävää rotua, eikä se juuri loistanut nopeudellaan, mutta tunnontarkasti se suoritti jokaisen esteen ja meillä oli hirmuisen hauskaa!
Harrastus alkoi vähitellen muuntautua työksi, kun hakeuduin vuonna 2011 opiskelemaan kennelalaa Kannukseen, Keski-Pohjanmaan Maaseutuopistoon. Sieltä valmistuin 2,5 vuotta myöhemmin eläintenhoitajaksi ja muutaman työssäharjoittelujakson, sekä aktiivisen näyttelyharrastuksen jälkeen perustin oman kotikoirien trimmaukseen keskittyvän yrityksen.
Reilut viisi vuotta työskentelin melko hyvin menestyneenä trimmaajana Turussa ja nyttemmin olen työllistynyt trimmaajaksi toiseen yritykseen.
Koiraharrastus on kulkenut mukana ja saanut monia muotoja. Kannuksen aikana kilpailin Taro-petitini kanssa agilityssä ja muiden koirieni kanssa harrastin TOKOa, sekä hieman maastolajea kuten MEJÄä ja hakua.
Työnteko on sen verran häirinnyt harrastusta, että kilpailemaan tai kokeisiin asti en ole vielä päässyt, mutta pyrin harrastaman koirien ja itseni iloksi, päälajeina tällä hetkellä totteleivaisuus ja Nose Work.
Vuoden 2018 alusta vuoden 2019 loppuun olen ollut mukana Suomen Mustaterrierit ry:n johtokunnassa ja sen puitteissa ollut aktiivisesti järjestämässä mm. MH -luonnekuvausta, luonnetestejä, sekä Nose Work-koetta. Seuraava ponnistus on 2020-vuoden Venäjänmustaterrierien Erikoisnäyttely Raisiossa.
Ajatuksiani kasvatustyöstä
Avainsanat kasvatustyössäni ovat rehellisyys ja kokonaisvaltainen koiran hyvinvointi. Tähän sisältyy koiran terveyden lisäksi oleellisena osana myös koiran luonne, sekä avoimuus mahdollisista vioista ja ongelmista, mitä kasvatustyöni edetessä on tullut vastaan.
Informaatiota ei voida käyttää hyväksi jalostustyössä, mikäli sitä ei ole saatavilla. Siksi julkaisen kasvattieni olennaisimpia terveystietoja pentueen sivuilla. Jokaisella kasvattajalla on matkan varrelle sattunut murheita, joita ei olisi toivonut vastaan tulevan. Kasvattaja kuitenkin päättää, minkä tiedon hän antaa eteenpäin ja usein oman maineen suojelu estää avoimuuden.
Hartain toiveeni on, että kasvattini elävät pitkään, eivät kärsi elämänlaatua heikentävistä sairauksista tai vioista sekä pystyvät elämään henkisessä tasapainossa arjessa ja uusissa tilanteissa. Tästä tavoitteesta eteenpäin kaikki on plussaa!
Ajatuksiani Venäjänmustaterrieristä
Luonteeltaan mustaterrierit ovat sopivassa suhteessa itsenäisiä ja toisaalta työskentelevät mielellään ihmisen kanssa. Ne ovat reviiritietoisia, mutta myös hyvin perherakkaita.
Mustaterrierillä saattaa olla taipumusta suhtautua vieraisiin ihmisiin välinpitämättömästi tai jopa epäluuloisesti ja se kuuluu osana rodun kehityshistoriaan, kun niitä on Neuvostoliitossa alettu jalostaa armeijan vartio- ja suojeluskoiriksi.
Nykyinen mustaterrieri ei kuitenkaan ole enää sama kuin viisikymmentä tai edes kolmekymmentä vuotta sitten; se on kehittynyt ympäristön asettaessa koirille uusia vaatimuksia. Mustaterrieri on pehmeämpi ja avoimempi, sekä temperamentiltaan rauhallisempi, mikä toki helpottaa arjessa koiran kanssa elämistä, mutta toisaalta näkyy koirien rohkeudessa ja palautumiskyvyssä negatiivisesti. Mustaterrieri on perhekoira, joka asuu useimmiten maalla tai harvemmalla taajama-alueella omakotitalossa. Niitä näkyy harvoin katukuvassa ja pentujen rekisteröintimäärät ovat olleet laskussa, mikä luonnollisesti aiheuttaa sen, että jalostuksen piiriin tulee yhä harvempi koira.
Mustaterrierillä on palveluskoirakoe-oikeudet ja niillä on ollut aikanaan maine käyttö- ja harrastuskoirana, mutta se on vuosien myötä rapissut, kun harrastajat ovat keskittyneet helpommin ja paremmiksi koulutettaviin rotuihin. Mustaterrierillä on kuitenkin paljon annettavaa sellaiselle, joka haluaa harrastaa, mutta ei tavoittele SM-tasoa. Omaan käteeni mustaterrierin temperamentti soveltuu hyvin, sillä se jaksaa työskennellä tasaisen varmasti, mutta jos tulee päiviä kun ei ehdikään järjestää koiralle ohjelmaa niin yhtä lailla mustaterrieri viihtyy sohvalla omistajan kainalossa. Keskimäärin tässä rodussa urokset ovat helpommin motivoitavia kuin nartut ja suosittelenkin harrastamisesta haaveilevalle urosta. Nartut saattavat parhaina päivinään olla todella motivoituneita ja toisenä päivänä taas kivetkin kiinnostavat enemmän kuin työskentely.
Mustaterrieri rotuna on perusrakenteeltaan melko terve. Tyypillisiä vikoja kuitenkin löytyy, etenkin alaleuan kapeus (purentaviat) sekä epätasapainoinen kulmautuminen etu- ja takaosan välillä (liikkumisessa näkyvät virheelliset liikeradat). Myös rintakehän kapeus on melko tyypillistä. Rakenteen osalta en odota jalostuskoiriltani täydellisyyttä, kunhan rakenne antaa raamit terveydelle ja mahdollistaa koiran monipuolisen liikkumisen.
Suurin huolenaiheeni mustaterrierirodun kohdalla on geenipoolin kapeus, joka aiheuttaa pitkässä juoksussa rodulle monelaisia ongelmia, kuten allergioita, autoimmuunisairauksia ja lisääntyisongelmia.
Pentueita tulee harvoin ja harkiten. Ihannetilanteessa tunnen henkilökohtaisesti kummankin pentueen vanhemman pidemmältä ajanjaksolta. Olen valmis ottamaan kohtuullisia riskejä kasvatustyössäni ja pyrin katsomaan jalostuskoiria valitessani muutakin, kuin numeroita ja kirjaimia. Luonnollisesti sairaat koirat jäävät jalostuksen ulkopuolelle.